tiistai 30. kesäkuuta 2009

Tämä blogi syntyy hitaasti mutta varmasti... jatkoa luvassa...

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Näyttelyelämää..

Olin sanonut Sarille, että saattaisin olla kiinnostunut käymään Waden kanssa näyttelyissä. Lupasin viedä pojan ainakin pari kertaa vuodessa näyttelyyn. Nyt kertoja on kuitenkin tullut paljon enemmän. Wade aloitti muutamassa pentunäyttelyssä saaden kunniamainintoja ja ollen kerran ROP-pentu. Junnunäyttelyissä jatkoimme kehäkäyttäytymisen opettelua saaden vuorotellen EH:ta ja ERI:ä.
Vähitellen alkaa tuntumaan siltä, että harjoittelu on tehnyt tehtävänsä ja Wade on kehässä rauhallinen eikä touhua omiaan. Muutamissa edellisissä näyttelyissä Wade on ollut käyttöluokassa saaden pääosin ERI-tuloksia. Sertin metsästys jatkuu muutamien näyttelyiden vuosivauhtia. Vuorotyöt vievät viikonloppuja, joten ihan kaikkiin haluamiin näyttelyihin ei päästä.


Wade kevät 2009
Wade talvi 2009


Wade kesä 2009


Harjoittelua ja koulutusta...

Ensimmäisen kesän vietimme Waden kanssa touhuillen pääosin omassa pihassa. Syksyllä kävimme Riitta Jantunen-Korrin toko-kurssilla ja koirakoulu Koiranonnin arkitottiskurssilla. Olin ajatellut, että toko olisi meille sopiva laji mutta totesinkin sen olevan liian "hidastempoista". Minun olisi pitänyt olla paljon pitkäjänteisempi ja rauhallisempi. En ollut koskaan ajatellut ryhtyä aglitya harrastamaan, mutta keväällä 2008, kun sprinkkujen järjestämälle agikurssille oli ilmoittautumisaika huomasin olevani ihan innoissaan menossa kurssille. Ennen "pääsykokeita" käytiin harjoittelemassa mm. paikallaanoloa ja kontaktia minuun. Pääsimme kuin pääsimmekin kurssille vaikka Wade olikin melkoinen touhu ja -hosupetteri. Ensimmäisen treenikerran jälkeen ajattelin, että meidät heitetään kurssilta ulos, kun Wade ei pysynyt hansakassa lainkaan vaan iloisesti juoksenteli pitkin kenttää. Päätin kuitenkin yrittää ja harjoittelimmekin joka päivä pieniä juttuja seuraavaan treenikertaan, joka meni suorastaan loistavasti. Tästä siis meidän agilityura alkoi!

Wade osoittautui pienestä pitäen todelliseksi metsäkoiraksi. On ollut ilo katsella koiruuden menoa metsässä, kun se todellakin nauttii siitä. Viime kesän Sprinkkuleirillä pääsinkin opettelemaan metsälajien saloja. Mejään tykästyin todella paljon ja Wadellakin tuntuu olevan nenä paikallaan siihen lajiin. Lisäksi käytiin taipparitreeneissä katsomassa, mitä tämä pitää sisällään. Taipparit Wade suoritti leirin viimeisenä päivänä hyväksytysti todella hyvin arvosteluin. Viimeisenä lauseena arvostelussa oli: pientä hiomista vaille valmis tosi hyvä metsästyskoira. Harmi vaan, kun kukaan meidän perheestä tai lähisukulaisita ei metsästä...
Leirin jälkeen ollaan tehty muutamia verijälkiä harjoituksen vuoksi.

Wade saapuu taloon

Kesäisenä koulujenpäättäjäisviikonloppuna lähdimme kesäretkelle kohti Kajaania ja Vaalaa. Olin saanut vanhempani houkuteltua mukaan pohjoisen kierrokselle. Yövyimme ja vietimme mukavan illan Gasthaus Puomilassa ja 2.6. aamulla ajoimme Sarin luo. Siellä meitä odotti suloiset seitsemänviikkoiset pienokaiset. Ei siis muuta kuin koira kainaloon ja ajelemaan takaisin kohti Etelä-Suomea. Matka sujui tosi hyvin ja Wade nukkui melkein koko matkan. Kotiin saavuttiin iltasella ja siitä se yhteinen elo sitten alkoi!

Rocbee Elton John...

... alias Wade eli Wagner... Pentuja syntyi 12.4.2007 kahdeksan, viisi poikaa ja kolme tyttöä. Sari valitsi minulle lupaavan uroksen, joka saattaisi tulevaisuudessa pärjätä näyttelykehissä. Kun Sari ilmoitti, että meidän pennun nimi on Elton John, alkoi kotona kova kutsumanimen miettiminen. Meidän isäntä oli sitä mieltä, että koiralla pitää olla vähän "äijämpi" nimi kuin Elton, kuten Wagner. Mietin naureskellen, että olisi hullun kuuloista jos nainen huutelisi metsässä Wagneria, halusin jonkun helpon ja lyhyen nimen. Näin syntyi nimi Wade ja tämä oli ehdottomasti oltava tuplaveellä kirjoitettu!




Kaikki alkoi siitä...

... kun todellinen koirakuume iski 2007 vuoden alussa ja huomasin viettäväni suurimman osan vapaa-ajastani koirasivustoilla katselemassa mikä rotu olisi kiva harrastus- ja seurakoira. Vanhempien luona asuessani meillä oli ihana Roosa mäyräkoira, mutta itse en halunnut enää mäyräkoiraa. Walesinspringerspanieli oli Novaskotiannoutajan kanssa suosikkilistani kärkipäässä mutta luettuani paljon tollerisivuilta tarinoita, alkoi tuntumaan siltä, että ei se rotu ehkä olekaan minulle sopiva. Toisin kävi walesin kanssa. Mitä enemmän siitä luin ja mitä enemmän otin selvää, sitä paremmalta rotu vaikutti. Näin rotu oli päätetty.
Talvella 2007 aloin katselemaan kasvattajia ja pentueita, jotka olisi luovutusikäisiä kesän alussa. Yksi näistä kasvattajista oli Kennel Rocbeen Sari Kauppinen ja pentue olisi tulossa yhdistelmästä Rocbee New Look "Niina" ja Boniton High Hopes "Toivo".















Tiedustelin Sarilta, tietäisikö hän pääkaupunkiseudulta ketään jolla olisi waleseja, jotta pääsisin livenä näkemään näitä pisamanaamoja. Näinpä tutustuin Anneen ja Keijoon, joiden koirakolmikkoa kävin katsomassa ennen pentuvarausta. Wessi, Molly ja Wanda sulattivat sydämeni.



Jo samana iltana soitin uudestan Sarille ja tein varauksen yhdestä urospennusta.