tiistai 8. lokakuuta 2013

Vuosi 2013

Onpahan otsikko... Reilu vuosi päivityksestä. Niin siinä kävi, että blogin päivittäminen pysähtyi Lotten luopumisesta johtuneeseen suruun ja Waden agilityuran loppumiseen. Elämä muuttui suunnattoman paljon, kun rakasta harrastuskaveria ei enää ollut eikä toisenkaan kanssa enää pystynyt jatkamaan agilitya. Onneksi Wade ilostuttaa olemassaolollaan vielä minua ja harrastukset ovat vaihtuneet tavallisiin lenkkeihin ja virkistäviin metsäjuoksuihin.

WADE
Waden kanssa treenattiin vielä 2012 kausi mutta paljon oli pojalla tassujen syömistä. Käytin Waden lokakuussa 2012 osteopaatti Maare Kaiperlan vastaanotolla, joka käsittelyn jälkeen oli sitä mieltä, että olisi hyvä luopua kokonaan agilitysta ja suositteli siirtymistä metsälajeihin sekä vapaaseen juoksemiseen. Tarkkoja paikkoja ei sanonut, mutta totesi, että Wade on kipeä selästä tai jaloista. Käynnin jälkeen ei tassujen syömistä ole ollut ja liikkuminenkin mielestäni rentoutui. Pidimme talvitauon treenailuista ja tällöin vielä ajattelin että kysyisin toisen ammattilaisen mielipidettä, mutta keväällä 2013 päätin ettei ilmoittauduta enää kesäkaudelle. Meidän agilityura kesti 4,5vuotta ja toi paljon iloa, liikettä ja hauskuutta elämään! Lopettaminen on ollut niin haikea ja vaikea asia, että mieli on välillä ollut aika maassa. No kaikkea aikansa.
Nyt Wade on 6,5 -vuotias ja voinut erittäin hyvin kotikoirana. Nuorempana vaivanneet kaikenlaiset vaivat ovat mennyttä elämää eikä esim allergiaan tarkoitettua siedätyshoitoa ole tarvinnut käyttää enää kohta vuoteen. Kyllä taisi olla paljolti niin, että Wade "parani" kaikista vaivoistaan silloin kun Lotte muutti meiltä pois. Eivät olleet tasapainoinen pari meillä eläjiksi.
Tällä hetkellä, lokakuussa 2013, Wade voi muuten oikein hyvin, mutta viikko sitten 2.10. tapahtui tapaturma. Wade sai saaressa juostessaan vasempaan etutassuunsa syvän viiltohaavan johon tuli 4 tikkiä kahdeksi viikoksi sekä antibioottikuuri :( Muutaman päivän linkutteli, jonka jälkeen taas juossut iloisesti tikeistä huolimatta.

LOTTE
Lotte siis meni kesällä 2012 kasvattaja Tiinan työkaverin luo ja sieltä sitten palautuikin alkukesällä 2013 takaisin Tiinalle. Lotten elämä oli ollut valitettavan huonoa ja suureksi suruksi koira oli mennyt melkein pilalle uudessa kodissa. Oli mm.lihonnut todella paljon eikä ollut saanut tarvitsemaansa aktiviteettia. Kesän Lotte vietti kasvattaja-Tiinan luona ja tuona aikana laihtui takaisin mittoihinsa, alkoi treenata kaipaamaansa agilitya sekä myös tokoa ja siitä tuli taas lottemaisen ihana.
Kesän aikana Tiina kävi myös korkkaamassa Toko-kisauran ja nyt Lottella on jo kaksi ALO1 tulosta hienoin pistein :)
Uusi kotikin kesän aikana löytyi, kun minullekin tuttu Sinttu, jolla on jo ennestään Lotten eno Tarmo 7v. sekä juuri viime viikolla poisnukkunut Santtu 14v., lupautui ottamaan Lotten asumaan luokseen.
Lotte on muuttanut virallisesti syyskuun alussa Sintulle ja Lotten kuulumisia voi käydä lukemassa Tarmon blogista, joka löytyy kasvattajan blogin www.jangas.com kautta.
Tähän alle halusin vielä liittää Tiinan blogista poimitun tekstin, joka niin osuvasti on kirjoitettu. Ikävä on suuri, mutta nyt Lottella on onneksi ihana rakastava ja harrastava koti!!!

Lotte on pitkälti äitinsä kaltainen. Se on äärimmäisen mukava harrastuskoira, jonka mielestä kaikki yhdessä tekeminen on i-ha-naa. Se on yhtä innoissaan agilitystä, TOKOsta ja jäljestyksestä. Se on innokas ja vauhdikas ja rakastettavan innostunut. Se suorastaan puhkuu intoa, vaikka malttaakin jo odottaa paikallaan, jotta saa aloittaa omalla vuorollaan. Se on helppo palkata lelulla, leikillä, kehuilla, nameilla, pallon heitolla – you name it! Se jaksaa jo keskittyä, vaikka välillä meinaakin innostua melkein liiaksi. 

Samaan aikaan Lotte on pitkälti äitinsä kaltainen tosikko. Se ei tee asioita walesille tyypilliseen tapaan vihellellen, vaan haluaa tehdä täysillä ja komentaa minua haukkuen agilityssä, jos ohjaus on myöhässä. Se ei ehkä ole kaikkien ylin ystävä, mutta ohittaa ihmiset ja koirat melkein poikkeuksetta ongelmitta. Yleensä se tapaa koirat ja ihmiset iloisen välinpitämättömästi. Jossain vaiheessa se oli hieman varautunut ihmisiä kohtaan, mutta tänä kesänä se on korkeintaan hieman katsonut alta kulmien mitenkään reagoimatta. Lapsia en ehkä sanoisi sen rakastavan, mutta se on hyvin pitkäpinnainen ja kärsivällinen ihmistaimien kanssa. 

Näin ei aina kuitenkaan välttämättä ole. Yhtä lailla kun neiti on loistava ja helppo, saa sen aktivoinnin ja sääntöjen puutteessa ihan mahdottomaksi. Se on dominoiva ja monien walesien tapaan selvän johtajan puuttuessa siitä tulee aggressiivisen sijaan arka ja ihmisten luota vetäytyvä. Aikanaan se arasteli ihmisiä, vaikka siitä ei näy korkeintaan kuin pieniä viitteitä siinä, että Lotte edelleenkin hieman muita enemmän haukkuu kyläilemään tulevia ihmisiä. Jos säännöistä ei pidetä kiinni, alkaa se yhä edelleen helposti vetämään remmissä ja määräämään tahdin – eikä silloin auta, kuten keväällä sain kuulla, viikon välein hankitut vedonestovaljaat ja flexi. Sen sijaan järkähtämättömällä päättäväisyydellä, että matka ei jatku, jos remmissä mennään ohjaajan edellä, se oppi hyvin nopeasti kulkemaan taas kauniisti. Kiitos vain hoitotäti-Niinalle, joka aikanaan opetti Lotten kulkemaan vetämättä taluttimessa. 

Lotte on alun perin Sannan luona saanut oppia elämän perusasiat ja harrastamisen alkeet niin tottelevaisuuden, agilityn kuin jäljestyksenkin saralla. Kiitos Sannan ovat nuo perusteet olleet kunnossa ja nyt Lotten kanssa on voinut nauttia tuon työn tuottamista hedelmistä pienellä hienosäädöllä. 

Lottis on ahne pieni spanieli. Täällä se näkyy lähinnä siinä, että se on helppo palkata nameilla ja se syö ruokansa, joskaan ei koska hotki. Lotte vaihtoi Sannan luota kotia viime keväänä ja se oli aika epäonnistunut ratkaisu, koska Lotte ei saanut kaipaamansa aktivointia eikä ollut tarpeeksi kunnolla kurissa. Viime syksynä se oli ehtinyt lihoa muodottomaksi ja ilmeisesti laihdutus ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, kun neiti kuulemma keväällä varasti kaiken syötäväksi kelpaavan mm. banaaneja pöydältä, pureskeli rikki tupperware-purkkeja ja alkoi syödä ulkona kakkaa ja kieriä kakassa. Lisäksi se alkoi syödä kissan jätöksiä ja sai siitä selkäänsä.  Meillä ollessa siirsin sen kokonaan kotiruoalle (+ vitamiinit ja hivenaineet) ja neiti on laihtunut silmissä eikä ole varastanut yhtään mitään koko aikana, ei edes Sebastianin pöydälle jättämiä ruokia. Eikä ole myöskään syönyt mitään kakkoja, joskin kerran se oli käynyt kierimässä aivan tuoreessa hevosen lannassa.

Kodin vaihdossa ongelmat ovat liittyneet muihin eläimiin. Kahden beaglen kanssa tyttö ei sopeutunut, vaan omi ihanaa harrastavaa uutta emäntää, jonka luona se oli koeajalla. Aikuisen kissan kanssa vuoden kuluessa oli hieman ongelmia eikä taloon hankittu kissanpentu sopinut neidin mielenrauhalle lainkaan. Meillä se on elänyt kolmantena koirana ongelmitta, Sannan luona se komenteli Wade-walesia ja Sintun luona se oli kesällä hoidossa kahden pojan kanssa sulassa sovussa. Mitä nyt Santulle piti kertoa, ettei takapään haistelu todellakaan sovi. Valitettavasti vaan kuuro vanhus ei oikein ymmärtänyt pikku vinkkejä.

Miten siis kuvaat koiraa, joka voi olla mainioista mainion tai rasittavista rasittavin, ihan sen mukaan mitä sen kanssa tehdään ja miten sen kanssa eletään? Parhaiten neitiä kuvaa mielestäni Sound of Musicista tuttu kappale pienin Lotte-muutoksin:

How do you solve a problem like Lotte?
How do you catch a cloud and pin it down?
How do you find a word that means Lotte?
A flibbertijibbet! A will-o'-the wisp! A clown!

Many a thing you know you'd like to tell her
Many a thing she ought to understand
But how do you make her stay
And listen to all you say
How do you keep a wave upon the sand

Oh, how do you solve a problem like Lotte?
How do you hold a moonbeam in your hand?


Tämä teksti on ollut jonkinlainen surutyön päättäminen. Lottella on nyt hyvä olla ja elellä ja minä jatkan Waden, maailman ihanimman walesin, kanssa rauhallista yhteiseloa. Tästä on hyvä jatkaa!

Ps. kamera on ollut jo pitään rikki, joten kuvapäivitykset tulevat sitten joskus.