Syksyllä kävimme Riitta Jantunen-Korrin toko-kurssilla ja koirakoulu Koiranonnin arkitottiskurssilla. Olin ajatellut, että toko olisi meille sopiva laji mutta totesinkin sen olevan liian "hidastempoista". Minun olisi pitänyt olla paljon pitkäjänteisempi ja rauhallisempi. En ollut koskaan ajatellut ryhtyä aglitya harrastamaan, mutta keväällä 2008, kun sprinkkujen järjestämälle agikurssille oli ilmoittautumisaika huomasin olevani ihan innoissaan menossa kurssille. Ennen "pääsykokeita" käytiin harjoittelemassa mm. paikallaanoloa ja kontaktia minuun. Pääsimme kuin pääsimmekin kurssille vaikka Wade olikin melkoinen touhu ja -hosupetteri. Ensimmäisen treenikerran jälkeen ajattelin, että meidät heitetään kurssilta ulos, kun Wade ei pysynyt hansakassa lainkaan vaan iloisesti juoksenteli pitkin kenttää. Päätin kuitenkin yrittää ja harjoittelimmekin joka päivä pieniä juttuja seuraavaan treenikertaan, joka meni suorastaan loistavasti. Tästä siis meidän agilityura alkoi!Wade osoittautui pienestä pitäen todelliseksi metsäkoiraksi. On ollut ilo katsella koiruuden menoa metsässä, kun se todellakin nauttii siitä.
Viime kesän Sprinkkuleirillä pääsinkin opettelemaan metsälajien saloja. Mejään tykästyin todella paljon ja Wadellakin tuntuu olevan nenä paikallaan siihen lajiin. Lisäksi käytiin taipparitreeneissä katsomassa, mitä tämä pitää sisällään. Taipparit Wade suoritti leirin viimeisenä päivänä hyväksytysti todella hyvin arvosteluin. Viimeisenä lauseena arvostelussa oli: pientä hiomista vaille valmis tosi hyvä metsästyskoira. Harmi vaan, kun kukaan meidän perheestä tai lähisukulaisita ei metsästä...Leirin jälkeen ollaan tehty muutamia verijälkiä harjoituksen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti