Vuosi 2013

Onpahan otsikko... Reilu vuosi päivityksestä. Niin siinä kävi, että blogin päivittäminen pysähtyi Lotten luopumisesta johtuneeseen suruun ja Waden agilityuran loppumiseen. Elämä muuttui suunnattoman paljon, kun rakasta harrastuskaveria ei enää ollut eikä toisenkaan kanssa enää pystynyt jatkamaan agilitya. Onneksi Wade ilostuttaa olemassaolollaan vielä minua ja harrastukset ovat vaihtuneet tavallisiin lenkkeihin ja virkistäviin metsäjuoksuihin.

WADE
Waden kanssa treenattiin vielä 2012 kausi mutta paljon oli pojalla tassujen syömistä. Käytin Waden lokakuussa 2012 osteopaatti Maare Kaiperlan vastaanotolla, joka käsittelyn jälkeen oli sitä mieltä, että olisi hyvä luopua kokonaan agilitysta ja suositteli siirtymistä metsälajeihin sekä vapaaseen juoksemiseen. Tarkkoja paikkoja ei sanonut, mutta totesi, että Wade on kipeä selästä tai jaloista. Käynnin jälkeen ei tassujen syömistä ole ollut ja liikkuminenkin mielestäni rentoutui. Pidimme talvitauon treenailuista ja tällöin vielä ajattelin että kysyisin toisen ammattilaisen mielipidettä, mutta keväällä 2013 päätin ettei ilmoittauduta enää kesäkaudelle. Meidän agilityura kesti 4,5vuotta ja toi paljon iloa, liikettä ja hauskuutta elämään! Lopettaminen on ollut niin haikea ja vaikea asia, että mieli on välillä ollut aika maassa. No kaikkea aikansa.
Nyt Wade on 6,5 -vuotias ja voinut erittäin hyvin kotikoirana. Nuorempana vaivanneet kaikenlaiset vaivat ovat mennyttä elämää eikä esim allergiaan tarkoitettua siedätyshoitoa ole tarvinnut käyttää enää kohta vuoteen. Kyllä taisi olla paljolti niin, että Wade "parani" kaikista vaivoistaan silloin kun Lotte muutti meiltä pois. Eivät olleet tasapainoinen pari meillä eläjiksi.
Tällä hetkellä, lokakuussa 2013, Wade voi muuten oikein hyvin, mutta viikko sitten 2.10. tapahtui tapaturma. Wade sai saaressa juostessaan vasempaan etutassuunsa syvän viiltohaavan johon tuli 4 tikkiä kahdeksi viikoksi sekä antibioottikuuri :( Muutaman päivän linkutteli, jonka jälkeen taas juossut iloisesti tikeistä huolimatta.

LOTTE
Lotte siis meni kesällä 2012 kasvattaja Tiinan työkaverin luo ja sieltä sitten palautuikin alkukesällä 2013 takaisin Tiinalle. Lotten elämä oli ollut valitettavan huonoa ja suureksi suruksi koira oli mennyt melkein pilalle uudessa kodissa. Oli mm.lihonnut todella paljon eikä ollut saanut tarvitsemaansa aktiviteettia. Kesän Lotte vietti kasvattaja-Tiinan luona ja tuona aikana laihtui takaisin mittoihinsa, alkoi treenata kaipaamaansa agilitya sekä myös tokoa ja siitä tuli taas lottemaisen ihana.
Kesän aikana Tiina kävi myös korkkaamassa Toko-kisauran ja nyt Lottella on jo kaksi ALO1 tulosta hienoin pistein :)
Uusi kotikin kesän aikana löytyi, kun minullekin tuttu Sinttu, jolla on jo ennestään Lotten eno Tarmo 7v. sekä juuri viime viikolla poisnukkunut Santtu 14v., lupautui ottamaan Lotten asumaan luokseen.
Lotte on muuttanut virallisesti syyskuun alussa Sintulle ja Lotten kuulumisia voi käydä lukemassa Tarmon blogista, joka löytyy kasvattajan blogin www.jangas.com kautta.
Tähän alle halusin vielä liittää Tiinan blogista poimitun tekstin, joka niin osuvasti on kirjoitettu. Ikävä on suuri, mutta nyt Lottella on onneksi ihana rakastava ja harrastava koti!!!

Lotte on pitkälti äitinsä kaltainen. Se on äärimmäisen mukava harrastuskoira, jonka mielestä kaikki yhdessä tekeminen on i-ha-naa. Se on yhtä innoissaan agilitystä, TOKOsta ja jäljestyksestä. Se on innokas ja vauhdikas ja rakastettavan innostunut. Se suorastaan puhkuu intoa, vaikka malttaakin jo odottaa paikallaan, jotta saa aloittaa omalla vuorollaan. Se on helppo palkata lelulla, leikillä, kehuilla, nameilla, pallon heitolla – you name it! Se jaksaa jo keskittyä, vaikka välillä meinaakin innostua melkein liiaksi. 

Samaan aikaan Lotte on pitkälti äitinsä kaltainen tosikko. Se ei tee asioita walesille tyypilliseen tapaan vihellellen, vaan haluaa tehdä täysillä ja komentaa minua haukkuen agilityssä, jos ohjaus on myöhässä. Se ei ehkä ole kaikkien ylin ystävä, mutta ohittaa ihmiset ja koirat melkein poikkeuksetta ongelmitta. Yleensä se tapaa koirat ja ihmiset iloisen välinpitämättömästi. Jossain vaiheessa se oli hieman varautunut ihmisiä kohtaan, mutta tänä kesänä se on korkeintaan hieman katsonut alta kulmien mitenkään reagoimatta. Lapsia en ehkä sanoisi sen rakastavan, mutta se on hyvin pitkäpinnainen ja kärsivällinen ihmistaimien kanssa. 

Näin ei aina kuitenkaan välttämättä ole. Yhtä lailla kun neiti on loistava ja helppo, saa sen aktivoinnin ja sääntöjen puutteessa ihan mahdottomaksi. Se on dominoiva ja monien walesien tapaan selvän johtajan puuttuessa siitä tulee aggressiivisen sijaan arka ja ihmisten luota vetäytyvä. Aikanaan se arasteli ihmisiä, vaikka siitä ei näy korkeintaan kuin pieniä viitteitä siinä, että Lotte edelleenkin hieman muita enemmän haukkuu kyläilemään tulevia ihmisiä. Jos säännöistä ei pidetä kiinni, alkaa se yhä edelleen helposti vetämään remmissä ja määräämään tahdin – eikä silloin auta, kuten keväällä sain kuulla, viikon välein hankitut vedonestovaljaat ja flexi. Sen sijaan järkähtämättömällä päättäväisyydellä, että matka ei jatku, jos remmissä mennään ohjaajan edellä, se oppi hyvin nopeasti kulkemaan taas kauniisti. Kiitos vain hoitotäti-Niinalle, joka aikanaan opetti Lotten kulkemaan vetämättä taluttimessa. 

Lotte on alun perin Sannan luona saanut oppia elämän perusasiat ja harrastamisen alkeet niin tottelevaisuuden, agilityn kuin jäljestyksenkin saralla. Kiitos Sannan ovat nuo perusteet olleet kunnossa ja nyt Lotten kanssa on voinut nauttia tuon työn tuottamista hedelmistä pienellä hienosäädöllä. 

Lottis on ahne pieni spanieli. Täällä se näkyy lähinnä siinä, että se on helppo palkata nameilla ja se syö ruokansa, joskaan ei koska hotki. Lotte vaihtoi Sannan luota kotia viime keväänä ja se oli aika epäonnistunut ratkaisu, koska Lotte ei saanut kaipaamansa aktivointia eikä ollut tarpeeksi kunnolla kurissa. Viime syksynä se oli ehtinyt lihoa muodottomaksi ja ilmeisesti laihdutus ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, kun neiti kuulemma keväällä varasti kaiken syötäväksi kelpaavan mm. banaaneja pöydältä, pureskeli rikki tupperware-purkkeja ja alkoi syödä ulkona kakkaa ja kieriä kakassa. Lisäksi se alkoi syödä kissan jätöksiä ja sai siitä selkäänsä.  Meillä ollessa siirsin sen kokonaan kotiruoalle (+ vitamiinit ja hivenaineet) ja neiti on laihtunut silmissä eikä ole varastanut yhtään mitään koko aikana, ei edes Sebastianin pöydälle jättämiä ruokia. Eikä ole myöskään syönyt mitään kakkoja, joskin kerran se oli käynyt kierimässä aivan tuoreessa hevosen lannassa.

Kodin vaihdossa ongelmat ovat liittyneet muihin eläimiin. Kahden beaglen kanssa tyttö ei sopeutunut, vaan omi ihanaa harrastavaa uutta emäntää, jonka luona se oli koeajalla. Aikuisen kissan kanssa vuoden kuluessa oli hieman ongelmia eikä taloon hankittu kissanpentu sopinut neidin mielenrauhalle lainkaan. Meillä se on elänyt kolmantena koirana ongelmitta, Sannan luona se komenteli Wade-walesia ja Sintun luona se oli kesällä hoidossa kahden pojan kanssa sulassa sovussa. Mitä nyt Santulle piti kertoa, ettei takapään haistelu todellakaan sovi. Valitettavasti vaan kuuro vanhus ei oikein ymmärtänyt pikku vinkkejä.

Miten siis kuvaat koiraa, joka voi olla mainioista mainion tai rasittavista rasittavin, ihan sen mukaan mitä sen kanssa tehdään ja miten sen kanssa eletään? Parhaiten neitiä kuvaa mielestäni Sound of Musicista tuttu kappale pienin Lotte-muutoksin:

How do you solve a problem like Lotte?
How do you catch a cloud and pin it down?
How do you find a word that means Lotte?
A flibbertijibbet! A will-o'-the wisp! A clown!

Many a thing you know you'd like to tell her
Many a thing she ought to understand
But how do you make her stay
And listen to all you say
How do you keep a wave upon the sand

Oh, how do you solve a problem like Lotte?
How do you hold a moonbeam in your hand?


Tämä teksti on ollut jonkinlainen surutyön päättäminen. Lottella on nyt hyvä olla ja elellä ja minä jatkan Waden, maailman ihanimman walesin, kanssa rauhallista yhteiseloa. Tästä on hyvä jatkaa!

Ps. kamera on ollut jo pitään rikki, joten kuvapäivitykset tulevat sitten joskus.

 

Lottelle uusi koti ja kesäelämää Waden kanssa

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa... Siellä jo kirjoittelin Lottesta ja uuden kodin etsimisestä. Pieniä mutkia oli aluksi matkassa. Ensin Lottelle löydettiin kiva harrastava koti Porista ja tyttönen lähti toukokuun alussa sinne koekotiutukseen. Perheen äiti oli toko-kouluttaja ja harrasti myös agilityä aktiivisesti, perheen isä metsästi. Tämä perhe olisikin ollut ihana Lottelle muuten, mutta harmillisesti Lotte ei tullut ollenkaan toimeen perheen kahden beaglen kanssa. Lotte omaan tapaansa omi Mariannen täysin omakseen eikä hyväksynyt että Nitaa ja Iippoa huomioitiin. Näin ollen Lotte palasi parin viikon Porin keikan jälkeen takaisin Helsinkiin ja sain kodin kasvattaja-Tiinan työkaverin Minnan luota. Nyt en ole kuullut kesäaikana Lotten kuulumisia, ovat olleet koko kesän mökillä. Ilmeisesti kuitenkin kaikki on sujunut ihan hyvin. Toivottavasti Minnan työhönpaluu ei aiheuta ongelmia Lottelle...

Waden kanssa ollaan vietetty kesää pääosin kotona. Juhannuksena kävin Nicolaksen ja Waden kanssa mökillä viettämässä sukujuhannusta, pari kertaa Wade on päässyt juoksemaan ja nauttimaan olostaan famon luona ja parina päivänä ollut venekoirana nauttimassa meri-ilmasta.

Harrastuspuolella on ollut vähän rauhallisempaa. Jaanan agilityryhmässä ollaan kyllä käyty maanantai-iltaisin klo 19-21 ja se onkin ollut piristävää niin kirjoittajalle kuin koiralle :) Tän kauden aikana ollaan tehty mm. sm-finaalirata sekä mm-finaalin karsintarata viime viikolla. Jaana ei ole päästänyt meitä helpolla ;) Kivaa menoa on ollu, tosin Wade välillä on kuin vieteriauto jolla on kiihdytys-/intospurtteja ja välillä ihan laahustavaa menoa. On se kyllä aika tuulella käyvä agiliitäjä!

Kesäkuussa 17.6. käytiin pitkästä aikaa Mejä-kokeessakin. Koko viime kausi jäi välistä kokonaan eikä kyllä olla yhtään harjoiteltukaan (hups), tällaisilla eväillä matkaan ja eipä taaskaan Espoon metsästä tullut tulosta. Oli kuitenkin kiva viikonloppu sunnuntain rankkasateesta huolimatta. Koeselostus oli seuraava:
"Alkumakaus tarkasti ja reippaasti jäljelle. Edetään maa/ilmavainulla. Heti alussa laaja lenkki. Löytää itse takaisin, mutta heti perään eksyy polulle, palautuksen jälkeen vaikeaa pysyä jäljellä ja toinen hukka. Palautuksen jälkeen kulma hienosti ja makuu "merkataan" , 2.osuus aluksi hienosti, kunnes muutama lenkki jäljen sivuun ja sitten määrätietoisesti pois jäljeltä, kolmas hukka. Harjoitellen loppuun. Makaukset tänään loistavasti ja kaato löytyy ja kiinnostaa." Tuomari Marko Saarni

Loppukesäksi ei ole suunnitelmia. Elellään päivä kerrallaan ja toivotaan aurinkoisia ilmoja!

Talvimatkailua ja suuria päätöksiä

Taas meidän perhe kävi viettämässä talvikuukaudet muilla mailla ja koiruudet Wade ja Lotte saivat viettää mukavia päiviä hoitotäti-Niinan hyvässä hoidossa. Nyt oli hyvä mieli lähteä pitkälle matkalle, kun tiesin että koirat ovat hyvässä hoidossa ja saavat olla molemmat koko matkan ajan samassa paikassa. Superkiitos Niinalle!!!
Reissuun lähdettiin uuden vuoden aattona ja kotiin palattiin 7.3. Tuli nähtyä Espanjan aurinkorannikko, Kairon pyramidit, Dubai, Bali, Länsi-Australia sekä tuttu Thaimaa. Matka oli onnistunut, antoisa ja upea! 10 viikon jälkeen oli kuitenkin myös kiva tulla kotiin ja palata arkeen. Ikävä koiria oli suuri!

Matkan loppumetreillä tein suuren ja vaikean päätöksen, jota olimme jo pitkään pohtineet. Päätin, että olisi hyvä, jos Lottelle alettaisiin etsiä uutta kotia. Olin jo viime kesänä potenut monta kertaa huonoa omatuntoa, kun minulla ei enää ole ollut niin paljon aikaa treenailuihin kuin Lotte tarvitsisi ja ansaitsisi. Lotte ei ole mikään sohvakoira vaan tarvitsee aktiivista harrastamista. Nicolaksen myötä harrastusaika on jäänyt valitettavan vähiin. En olisi koskaan uskonut, että joudun näin suuren päätöksen tekemään ja luopumaan rakkaasta harrastuskaverista. Toivon, että Lottelle löydetään mahdollisimman pian hyvä aktiivinen ja harrastava koti, sen Lotte ansaitsee!
Lotten kanssa olen ehtinyt tekemään melko paljon kolmen vuoden aikana. Lotte on ollut huippuhyvä treenaaja, on ollut aina täysillä mukana kaikessa mitä sen kanssa on tehnyt. Kasvattaja-Tiinan kanssa etsimme nyt sille hyvää uutta kotia. Tiinan blogista www.jangas.com (kohdasta uutisia) voi katsoa myös tietoja. Alla kuvia Lotten agilitytaidoista.

Ja kuvia talvihangilta...

 Ja sitten huilataan...

Wade jää meidän perheen karvaiseksi kaveriksi ja todennäköisesti kuluttaa vähän enemmän sohvaa kuin aiemmin. Yritän kuitenkin ehtiä harrastelemaan sen kanssa myös muuta kuin vaunulenkkejä. Waden kanssa aloitan vähitellen tämän vuoden harjoituksia. Toukokuussa jatketaan agilitytreenejä HSKH:n Jaanan ryhmässä ja jossain vaiheessa ehkäpä päästään kisaamaan kakkosluokassa.     

Wadelle agilityserti sekä Lotten ekat kisat ja eka tulos :)

Vihdoin ja viimein se tapahtui... tuli menolippu 2-luokkaan :) Tehtiin kotikisoissa 6.11. puhdas 0-rata ja sillä saatiin agilityserti ja siirryttiin kakkosluokkaan!!! Ei sitten saatu osallistua sinä päivänä 1-luokan hyppyradalle vaan suoraan 2-luokan hyppyradalle, josta tuli myös 0 :) Ekalta radalta tuli siis tulokseksi -11,47 ja sijoitus 10. (oli paljon tosi nopeita koiria) ja hyppäriltä -3,88 sij 6. Neljä parasta sai Luvan eli tällä kertaa se jäi meiltä vielä saamatta, mutta tosi tyytyväinen kuitenkin olen!!!
Tämä vika nollahan oli ollut jo edellisen vuoden lopussa tavoitteena mutta pieni hidaste tuli matkaan. Parissa kisoissa elo-syyskussa jo treenailtiin mutta nolla antoi odottaa...
Nicolaksen ollessa 5 kk uskaltauduin ensimmäisiin kisoihin piiitkään aikaan.
Järvenpäähän 21.8. Tuija Kokkosen radoille olin ilmoittanut molemmat koirat ja ne olivatkin Lotten ensimmäiset viralliset kisat. Lottelle tuli ekalta radalta tuli hylky, kun vauhtia oli vähän liikaakin. Toiselta radalta saatiin tulokseksi 15 vp ja 0,36 sekuntia yliaikaa pöydän (!) ja pujottelun sisäänmenon korjaamisista. Ekat kisat ja eka tulos :) Wadelle näistä kisoista pelkät hylyt.
Seuraavat kisat oli Purinalla 4.9. Zeljko Goran (kroatia) tuomaroimalla radalla Wade teki hienon radan (-4,19) tiputtaen kuitenkin harmillisesti yhden riman, sijoituttiin tällä 3. palkintopallille. Toisen radan tuomaroi Esa Muotka. Tällä radalla vaan sählättiin. Lottella näissä kisoissa ihan hirveä sähläys ja tuloksena vaan kisakokemusta ;)
10.9. osallistuttiin Varkaudessa mökkireissun lomassa kisoihin, tuomarina oli Allan Mattsson. Wade voitti maxi1 luokan tuloksella -5,47 5 vp,  harmillisesti ensimmäinen rima tippui, kun poika otti varaslähdön. Lottella meni oma suoritus yleisön viihdyttämiseksi ;)

Varkauden kisoissa

18.9. käytiin osallistumassa kotikisoihin Ojangossa, tuomarina Anders Virtanen. Enpäs muista radoista muuta kuin sen, että Waden kanssa nolla oli lähellä hyppyradalla. Jännitin sujahtaako Wade viimeisen putken väärään päähän ja ilmeisesti mun lippis osoitti juuri sen verran sinne väärään päähän että sinnehän poika meni ;) hyllyjä siis vaan tulokseksi molemmille.
16.10 Riihimäen kisoihin olin ilmoittanut molemmat mutta totaalinen väsymys iski enkä lähtenyt sinne lainkaan. Lotte lähti kasvattaja Tiinan mukana sinne hakemaan kisakokemusta. Muuten radat oli menneet oikein hyvin ja Lotte oli ollut supernopea ja taitava, mutta kepit tuottivat vaikeuksia ja eikä tuloksia tälläkään kertaa tullut.

On siis ollut hyvä kisasyksy! Treeneissä ollaan yritetty käydä viikoittain mutta välillä on mennyt pienimies edelle enkä ole jaksanut lähteä kentälle.

ukin kanssa treeneissä

Kesä 2011

Talvi meni, kesä tuli

Lumiset kelit jatkuivat pitkään mutta nyt niityt taas viheriöivät. Aika on siis rientänyt hurjaa vauhtia edellisistä päivityksistä. Koirien harrastusrintamalla oli hiljainen kevät kasvavan mahan takia. 19.3. perheeseemme syntyi ihana pitkätukkapoika, joka sai 15.5. nimekseen Nicolas Jonny Olavi. Kyllä oli myös koirilla ihmettelemistä uudessa perheenjäsenessä. Onneksi alusta lähtien Wade ja Lotte ottivat Nicolaksen hyvin vastaan.

Huhtikuussa päätettiin käydä korkkaamassa tämän vuoden näyttelyt eli molemmat koiruudet olin ilmoittanut Sipoon näyttelyyn 17.4., jossa tuomarina oli Merja Ylhäinen. Wadella meni tosi hienosti ja saikin AVO-luokasta ERI2:n ja SA:n päästen parasuros-kehään. Lottesta huomasi että näyttelyissä ei ole paljon oltu. Sai AVO EH:n. Neiti jännitti tosi paljon eikä olisi millään halunnut mennä tuomarin lähelle. Arvostelut olivat seuraavanlaiset.
Wade: "Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvä luusto. Kaunis pää. Hieman pyöreät silmät. Hyvä kaula. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehä. Liikkuu hyvin. Kaunis turkki."
Lotte: "Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Hyvä luusto. Kaunis pää ja ilme. Turhan paljon kaulanahkaa, muuten hyvä kaula. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä rintakehä. Pehmeät ranteet. Kaunis turkki. Liikkuu hyvin sivusta, mutta kovin ahtaasti takaa. Käyttäytyy hieman aristelevasti."

Huhtikuussa myös käynnistyi Ojangossa Agilityn ulkokausi. Sain järjestettyä Wadenkin Lotten ryhmään tiistaisin, ettei tarvitse pikkumiehen kanssa lähteä kahtena iltana kentälle. Olen siis tiistaisin pakannut koko konkkaronkan autoon ja suunnannut treenailemaan. Nicolas on tyytyväisenä nukkunut treenien ajan vaunuissaan kentän laidalla. On ihanan helppo tapaus, kun voi ottaa mihin vaan mukaan :) Vielä en ole kovin pitkiä ratoja itse juossut vaan treenailut on aloitettu vähän kevyemmin. On ollut ihana huomata, että Lottelle on talvitauko tehnyt hyvää ja asiat ovat hautuneet päässä. Neidistä on tullut varsin pätevä agiliitäjä! Tiina jo kehoitteli meitä ilmoittautumaan kisoihin. Jospa loppukesästä uskaltautuisi.

21.5. Lotte kävi MH-luonnekuvauksessa kasvattajatäti Tiinan kanssa meidän ollessa ystävien häissä. Lotte oli ollut viikon Tiinan luona hoidossa ennen kuvausta. Kuvaus jouduttiin Lotten kohdalla kuitenkin harmillisesti keskeyttämään haalariosuudella Lotten pelästyttyä niin paljon ettei jatkaminen onnistunut. Lotte oli jo alussa etäleikkijää pelännyt tosi paljon eli ihmisarkuus näkyi kuvauksessa selvästi. Valitettavasti neidissä on muutamia sellaisia huonoja piirteitä, joita ei halua periyttää, joten kasvattajan kanssa päätettiin ettei Lottea sittenkään astuteta.

Terveysasioita: Wadella ollut allergioitten suhteen talviaika hieman helpompi. Huhtikuussa kuitenkin päätettiin että aloitetaan siedätyshoito, jotta tuleva kesä ei olisi niin vaikea kuin viime kesä. Siedätyshoidon tarkoituksena on kehittää sietokyky niitä allergeeneja vastaan, joita annetaan toistuvati pistoksina. Eli Wadelle tehtiin omat liuokset, joita piikillä pistän muutaman päivän välein.Toivottavasti tämä auttaa eikä tänä kesänä tule kovia kutinoita.

Matkailua ja hoitopaikkoja...

Onhan vierähtänyt pitkä tovi edellisestä päivityksestä. Syynä matten ja hussen pitkä kaukoidän reissu. Matkalle lähdettiin 19.11. ja palattiin takaisin lumiseen kotisuomeen 28.1. Nyt ollaan nähty Peking, Etelä-Korea, Japani, Filippiinit, Malesian viidakko junasta käsin, Burma ja Thaimaasta pohjoisen Chiang Mai, etelän Krabi sekä ehditty rentoutua myös ihanalla Huay Yangin kylällä. Paljon koettiin ja nähtiin!
Reissumme ajan Wade ja Lotte ovat viettäneet aikaa loistavissa hoitopaikoissa eli mummuloissa sekä Annella, Tiinalla ja Niinalla. Kiitos hoitajille! Ensin Wade oli noin viikon Annella ja Lotte Niinalla, sitten siirtyivät molemmat vanhemmilleni muutamaksi viikoksi. Sitten oli vuorossa anoppila, missä koiruudet viettivät joulun. Joulun jälkeen Lottella alkoikin juoksut ja niiden ajaksi siirtyi Tiinalle ja Wade jäi vielä anoppilaan. Tammikuun puolella Wade vietti vielä viikon verran Annella Wessin ja Wenlan seurana, vanhemmillani ja viimeisen viikon taas anoppilassa. Olipahan hoitorinki!!!
Nyt ollaan jo palattu arkeen ja hyvältä tuntuu reissun jälkeen olla kotona. Viime torstaina käväisin ekaa kertaa pitkään aikaan hallilla agilitytreeneissä. Oli ihana huomata, että pitkä tauko oli tehnyt vaan hyvää koirille. Molemmat suorittivat pieniä radanpätkiä tosi hienosti eivätkä sännänneen ohjauksestani kertaakaan omille teilleen. Osasivat odotella kentän laidallakin ilman hirveää huutoa. Oma ketteryyteni kyllä oli täysin poissa kasvavan masun takia ja piti ohjaukset suunnitella siten ettei tarvinnut juoksuaskelia ottaa. Ensi viikolla treeneissä olisi näyttelykoulutusta, jonka taidan jättää väliin kun ei juoksusta eikä kumartumisesta enää tule mitään. Saa nähdä päästäänkö parin viikon päästä enää treenailemaan agilityä...