Waden toiset viralliset agilitykisat

Muutaman viikon treenitauon jälkeen kävästiin eilen 28.11. toisissa virallisissa kisoissa Porvoossa. Meinasin jättää kisat väliin, kun ei olla paljon treenailtu lähiaikoina. Tiina kuitenkin perjantai-illan treenien jälkeen kehoitti meitä menemään, kun Wadella iltatreenit meni sen verran kivasti. Wade tosiaan muutama viikko sitten linkkasi toista takajalkaansa ja ilmeisesti se oli lihasjumitusta. Laura-hieroja kävi hieromassa Waden pari viikkoa sitten ja sanoi, että vasemman takajalan sisäreisi oli ainut paikka mikä oli jumissa. Nyt ei enää ole sen jälkeen linkannut niin uskaltauduimme lähteä kisoihin.

Ekalla radalla pojalla oli tosi paljon virtaa ja muutaman kerran menikin kunniakierrosjuoksuksi ja tuloksea hylky. Toinen rata menikin sitte paljon paremmin ja tuloksea 10 vp kepeiltä ja tähän tuhertui aikaa jonkin verran. Muuten puhdas ja melko nopea rata :) Linkutusvaiva tuli just siihen vaiheeseen, kun Wade oli just oppinut täydet kepit. Ei siis olla niitä paljon harjoiteltu. Tuomari Anne Saviojan radat ei ollu mitään helppoja. Oli aika vaikeitakin kohtia. Hyvä että mentiin! Olis jääny harmittamaan jos oltais kotiin jääty. Virallista tulosta en tajunnu käydä katsomassa. Koiria oli maxi 1:iin ilmoittautunut 38, muutama oli pois.

Lotten agilityt etenee tosi hienosti. Perjantai-illan treeneistä Tiina otti muutaman videopätkän, jotka löytyy Tiinan treeniblogista. Oli kiva katsoa, miten ohjaaja suoriutuu tehtävästään ;) On se vaan niin kiva treenata Lotten kanssa. Nyt meidän pitäis aloittaa tehopaikallaanolotreenit kotona, tähtäimenä tokokokeisiin meno jo keväällä.

Kuvat viime kesän sprinkkuleiriltä

Punnituksia ja mittauksia...

Tänä iltana päätin punnituttaa koiruudet digivaa'alla ja niin on käynyt, että Lotte-neiti 8 kk on mennyt jo painossaankin Waden edelle. "Pikku-neiti" painoi nimittäin huimat 19,6 kg ja Wade edelleenkin vain 18,5 kg. Korkeudessakin Lotte on mennyt edelle. Wade on valitettavasti jäänyt tosi pieneksi urokseksi, mutta eihän se koko ratkaise. Joka tapauksessa Wade on maailman paras, oma ja rakas. Korkeus mitattiin ekoissa agilitykisoissa ja se oli n. 44-45 cm. 43 cm olisi ollut raja pääsyssä medi-luokkaan. Maxi-kokoinen Wade siis on, eli pitää tehdä tosi paljon enemmän työtä agiradalla suurempiin verrattuna. Lotte on sentin pari korkeampi ja todennäköisesti vielä pikkaisen kasvaa. Alla kuva, kun kokoeroa vielä oli ja Lotte oli ihan vauva.

Lotte ROP-pentu :)

Onnistunut ja mukava sunnuntain aamupäivä takana. Lähdettiin Tiinan kanssa aamuhämärissä ajelemaan Valkealan näyttelyyn Lotte ja isomummu-Kati kyydissä. Pentujen kehä alkoi klo 10 ja punavalkoisia pisamanaamoja oli Lotte ja sisko Tara. Näyttely oli ryhmänäyttely, mutta enpäs ollut tajunnut ilmoittaa Wadea lainkaan kehään. Olin jostain syystä ajatellut näyttelyn olevan vain pentunäytelmä. No Wadella oli lokoisat oltavat, kun sai nauttia rennosta viikonlopusta "mumman ja ukin" eli vanhempieni luona.

Siskokset arvosteli Markku Santamäki. Lotte esiintyi tosi mallikkaasti eikä mattekaan jännittänyt yhtään, olihan jo Loten toinen näyttely :) Lotte sijoittui ensimmäiseksi ja sai KP:n ollen ROP-pentu! Arvostelu oli seuraava:

"Rungon mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempi. Kaunismuotoinen pää. Pitkä hyvä kaula. Oikea ylälinja. Hyvä luusto ja raajojen kulmaukset. Liikkuu ja käyttäytyy hyvin."

Lotte varasti vielä shown nappaamalla tuomarin antamat ruusukkeet suuhunsa. Tuomarikin naureskeli, että melkoinen noutajatyttö :) Tiinalla muutama kuva näyttelystä. Liitän tänne kunhan saan ne Tiinalta. Alla yksi.

Wadelle pokaali Agilitystä

Sunnuntaina 1.11. kisattiin Helsingissä Purina Areenalla Springerspanielit ry:n agilitymestaruuksista. Tuomarina toimi Esa Muotka, joka oli tehnyt varsin kivat radat. Kisa oli Waden ensimmäinen virallinen kisa ja jännitys sen mukainen. Meinasi alusta lähtien mennä totaalisesti penkin alle, kun en ollut seurannut että aikataulu oli etuajassa ja rataan tutustuminen oli jo alkanut, kun Sari soitti mulle. Olin ollut kaikessa rauhassa vaihtamassa kenkiä ja lämmittelemässä Wadea. Ehdin viime tipassa juoksemaan pari kertaa radan läpi viimeisten kahden minuutin aikana. Rata tuntui varsin mukavalta eikä kovin vaikealta, joten olin ihan hyvillä mielin menossa Waden kanssa radalle. Olimme 10. lähtöjärjestyksessä. Teimme 0-radan mutta Wade oli tosi hidas ja aikasakkoa tuli 10 s. Waden meno näytti siltä, että sitä jännitti uusi paikka ja uskoisin että jotain on myös pojalla vikana; lihasjumitusta tai selässä jotain häikkää. Liikkuminen oli tosi kömpelön näköistä eikä Wade ollut ollenkaan oma itsensä :( No tulokseksi tuli Sprinkkujen pronssia ja kävimme palkintopallilla pokkaamassa pokaalin :)

Hyppyradalta tuli hylly. Meno oli taasen tosi hidasta ja Wade jäi pohtimaan monessa kohtaa, että missä ollaan ja mitä tehdään. Nyt pitää varata aika hierojalle, jotta saa tietää mikä poikaa vaivaa.

Lottekin pääsi haistelemaan kisatunnelmaa yleisön joukossa ja olimmekin kaikki niin väsyneitä päivän päätteeksi, että nukuttiin kylki kyljessä parin tunnin päikkärit :)

Näyttelyitä, Agilityä, Tokoa & Mejää

Onpas blogin kirjottaminen jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina. Paljon ollaan harrasteltu eikä koneen ääreen siis ole juurikaan ehtinyt. Nyt yritän muistella, mitä edellisen reilun kuukauden aikana on tapahtunut.

Wadella neljän näyttelyn putki on nyt ohi tuloksina kaksi EH:ta ja kaksi ERI:ä. 12.9. Porvoon näyttelystä tuli ERI1 ja tuomari Harri Lehkonen antoi seuraavan arvostelun: "Hyvänkokoinen iloisesti esiintyvä uros, miellyttävä pää ja ilme. Hyvin kulmautuneet raajat, kaunis ylälinja. Oikeat mittasuhteet, hyvälaatuinen turkki. Liikkuu hyvällä askeleella mutta hieman ahtaasti takaa."
20.9. tuomarina oli Elena Ruskovaara. Tuli EH1 ja seuraavanlainen arvostelu: "Vahvaluustoinen, maskuliininen varsin hyvät mittasuhteet omaava uros jolla vähän karkea pää. Toivoisin tummemmat silmät. Hyvä kaula. Etulinja on niukka ja etukulmaukset puutteelliset. Hyvä runko. Varma-asentoiset tarpeeksi kulmeutuneet takaraajat. Yhdensuuntainen taka-askel. Vähän leveä edestä. Saisi liikkua ulottuvammalla askeleella, erityisesti edestä. Hyvä karva ja esiintyminen.

Agilityssä syyskuu on ollut tehokasta treeniä. Osallistuttiin Waden kanssa myös yhteen TehisCupin osakilpailuun mölliluokassa ja tuloksena oli 6.sija, 0 virhepistettä ja aikakin oli aika kiva :) Yhtenä syyskuisena pimeänä iltana Wade oppi myös menemään suorat kepit. Oltiin Tiinan kanssa käyty vetämässä ensin harkkajäljet Wadelle, Tarmolle ja Lottelle ja sitte vielä päätettiin mennä Ojankoon klo 21. Muutama kerta otettiin kapeeta kujaa ja sen jälkeen Tiina asteittain kavensi vinokeppejä siten, että loppujen lopuksi kuusi keppiä oli täysin suorassa. Seuraavalla viikolla Jannin treeneissä Wade menikin radan yhteydessä täydet kepit pujotellen, tosin aluksi joutui vähän auttamaan mutta nyt periaate on opittu :) Ekoihin virallisiin kilpailuihin ollaan nyt ilmottauduttu ja ne on 18.10.
Lotten kanssa agilityssä on jo edetty niin pitkälle, että neiti on suorittanut jo kuuden esteen ratoja, joissa on valssauksia, persjättöjä, vinoja hyppyjä ja esteen takaa kiertämisiäkin. Putkiin Lotte sujahtaa tosi salamana ja pussiikin on jo hallussa. Ja olen hyvinkin samaa mieltä Tiinan kanssa siitä, että Lotte todellakin on kuin elosalama. Toistaiseksi olen vielä pysynyt mukana neidin hurjassa vauhdissa. Molemmilla on nyt lokakuusta lähtien joka toinen perjantai sisähallitreenit tiistain ulkotreenien lisäksi.

Toko-kurssit olivat kivaa vaihtelua muiden harrastusten ohessa. HSKP:n pentukurssilla Lotte pääsi harjoittelemaan juttuja todellisessa häiriössä, koska kurssilla oli 20 koirakkoa. Lottelle kurssin sisältö olikin jo tuttuja asioita kuten kontakti, istu-maahan-seiso -käskyjä, luoksetulo sekä perusasennon harjoittelua. Lotte olikin usein esimerkkikoirana, kun liikkeitä näytettiin. Nyt kun HSKP:n pentukurssi on käyty on halutessa mahdollista päästä jatkokursseille. HSKH:n maanantai-illan tokot ovat olleet myös hyvät. Pentukouluttajana on Heidi Vilkman ja Waden alottelevien ryhmän kouluttajana Sanna Malkamäki. Olin ajatellut, että Wadesta ei ole tokoon mutta herra onkin osoittautunut oikein eteväksi liikkeissä. Ekaa kertaa on nyt tehty myös paikallaanmakuuta häiriössä ja rivissä. Kaksi minuuttia on onnistunut tosi hyvin vaikka vieressä toinen koira koko ajan liikkui. Molempien koirien ryhmät jatkavat vielä niin pitkälle kuin säät sallivat. Olen kuitenkin huomannut että aika on rajallinen eikä aina jokapaikkaan ehdi. Tämän vuoksi nyt kaksi edellistä treenikertaa on jäänyt meiltä väliin. Ehkäpä ensi viikolla ehdittäis...

MeJää ollaan myös päästy treenailemaan. Tiinan kanssa käytiin vetämässä yhtenä sunnuntaina treenijäljet Tarmolle, Wadelle ja Raisalle, Lottekin sai oman lyhyen verijäljen sekä laahausjäljen. Raisan jälkeä vedettäessä tiehään pusikkoon, hyökkäsivät maa-ampiaiset kimppuumme. Yksi pääsi pistämään minua takareiteen ja Tiinaa pisti kylkeen. Onneksi selvisimme näin pienillä koettelemuksilla. Maanantaina sitte päästiin itse jäljestämään, joka sujui kaikilta hyvin. Wade tosin oli melko ilmavainuinen. Seuraavana viikonloppuna eli 3.-4.10 olikin Espoon MeJä-koe, johon Wade oli päässyt. Lauantaina ensin kauniissa syyssäässä käytiin vetämässä Sintun (Tarmon äiskä) kanssa megahyvä voittajaluokan jälki ja sunnuntaina oli koe aivan karmeassa syysmyrskyssä. Taasen Espoon kokessa tosi huono tuuri: kaatosade ja tosi paljon riistan jälkiä. Tuloksena Wadelle 0 ja koeselostus oli seuraavanlainen tuomari Jukka Kupariselta: "Ohjattu lähtö. Heti alkukrepityksen jälkeen koira lähti läheiselle polulle eikä halunnut palata vaan tuomittiin hukka. Vähän matkaa palautuksen jälkeen jäljestettyään löytyi toinen polku, joka johti toiseen hukkaan. Ensimmäisen osuuden loppu paremmin kulmalle, jonka osoitti hyvin. Toisen osuuden alussa jälleesn jäljen sivuun ja tuli kolmas hukka ja koe keskeytyi. Harjoitellen kaadolle, joka kiinnosti. Tänään polut veivät koiran mielenkiinnon ja jäljestys unohtui."

Paljon ollaan ehditty siis tekemään. Lottekin täytti viime viikolla jo 7 kk. Odottavissa tunnelmissa ollaan juoksujen suhteen. Toivottavasti huomaan asian ennen Wadea ;)

Vauhdikasta menoa ilman tassuvaivoja :)

Ihanaa, nyt on Loten tassuvaiva takana ja taas mennään ihan täysillä. Lauantaina oltiin ensin päivällä puoltoista tuntia metsässä ja sitte vielä illalla anopin peltojen reunoja tutkimassa. Tänään pikkuneiti olikin niin väsyny, että jätin sen kotiin, kun Waden kanssa käytiin Vantaalla näyttelyssä. Wade sai ERI 1 muttei sitte sijoittunu paras uros -kehässä. Tuomarina oli ruotsalainen Erna-Brit Nordin, joka antoikin tosi hyvän arvostelun.
"Mycket fina proportioner. Bra huvud. Lite ljusa ögon, bra nos & bett. Stark bra kropp med fin överlinje, bra ben & tassar. Rör sig med riktigt bra steg. Välmusklad & fin päls, bra temperament." KÄK1

Agiliidossa on ollu nyt vähän hiljaiseloa ja vähäistä treenailua molempien koirien kanssa. Nyt on kuitenkin tarkoitus taas alkaa treenailemaan ahkerammin. Ja ensi viikolla onkin alkamassa ihan uudet jutut. Lottella ja Wadella molemmilla alkaa huomenna Toko, Lotte HSKH:n penturyhmässä ja Wade alkeisryhmässä. Eli maanantai-illat menee tokoillessa ja tiistai-illat agilityssä. Sen lisäks vielä Lottella alkais neljän kerran toko Helsingin kennelpiirin kurssilla keskiviikkona. Nyt syyskuussa ei siis emännällä ole tekemisen puutetta eikä tartte miettiä mitä vapaa-ajalla tekisi ;)

Näyttelyelämää

Kävästiin eilen Luumäellä näyttelyssä Waden kanssa. Lotte oli mukana turistikoirana tutustumassa näyttelyelämään. Wade sai EH1 ja tuomari Paavo Mattila antoi seuraavanlaisen arvostelun: "Mittasuhteiltaan hyvä uros. Hieman voimakas otsapenger ja silmät saisi olla tummemmat. Kaunis kaula. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja ja raajat. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."
Ensi sunnuntaina Vantaan näyttely.
Lotten tassu edelleen vaivaa :(

Mejäilyä & tassuvaivoja

Aika kuluu kuin siivillä ja Waden Mejä-kokeestakin on jo viikko vierähtänyt. Espoossa oli taas vaikeat maastot eikä ilmakaan meitä taaskaan hellinyt. Ilma oli kuin morsian lauantaina jälkiä vedettäessä mutta tietysti sunnuntaiaamuna vettä tuli kuin saavista! Saatiin Waden kanssa aamun ensimmäinen jälki ja tietysti just silloi sade oli kovimmillaan. Lippis silmillä rämmittiin metsässä. Pari kertaa Wade lähti jäljeltä tosi lujaa toiseen suuntaan kohti läheistä peltoaukeaa, taisi olla peurojen läpikulkumatkalla tuo jälki. Molemmilla käsillä pidin jälkihihnasta kiinni kädet ojossa, kun mentiin tosi lujaa kohti "jotain" mielenkiintoista. Molemmilla kerroilla Wade oikein ulvahti sen tyypillisen äänen, kun ajoon lähti. Kolmas palautus jäljelle tuli myös, joten tulokseksi tuli Avo 0. Tällä kertaa kaikki avo-koirat sai nollat eli vaikee päivä oli. Sade oli niin kova, ettei tuomari montaa riviä kirjotellu koeselostukseen.
Alla selostus:
Tuomari: Satu Savolainen-Pulli, ohjaaja Sanna Säilä
Ohjattu lähtö. Wade jäljestää sik-sakaten jäljen molemmin puolin. 1. osuudella tuomitaan kaksi hukkaa, 2. palautus kulmalle, jonka jälkeen noin 50 m hyvää jäljestystä ja jälleen Wade poistuuparempien hajujen perään. Koe keskeytetään. Lisää harjoitusta riistarikkaassa maastossa, niin tulokset paranevat varmasti.
Hauskaa joka tapauksessa taas oli säästä huolimatta! Kokeen ylituomarikin sanoi, että "mitä huonompi tulos tulee, sen hauskempaa koiralla on metsässä ollut!" Sää parani koko ajan iltapäivää kohti ja illalla paistoikin jo aurinko.

Meidän mejäillessä Lotte pääsi viettämään päivää siskoni luo. Siellä Topi-collien kanssa oli touhuillut ja saanut paljon rapsutuksia siskon lapsilta.

Touhuilut väsyttää kovasti...

Puolessa välissä viikkoa huomasin, että Lotte ontui oikeaa takatassuansa metsässä ollessamme. Sieltä löytyikin patti ja jokin "uloke". Lääkärissä käytiin saman tien ja sieltä diagnoosiksi saatiin kesätyöntekijältä ampiaisen pistoksesta tullut tulehdus. Lotte sai kortisoonipiikin pakaraan ja särkylääkekuurin pariksi päiväksi. Saatiin kyl antibioottiresepti, jos vaiva ei mene parissa päivässä ohi. Tämä lääkärikeikka oli kyllä aika syvältä, jäi sellanen olo että lääkäri ei tienny mitään. Kaikki myötätunto opiskelijalle ja ammattiin harjoittelijalle kuitenkin ;) Perjantaina varasin toiselta lääkäriltä ajan ja hän olikin tosi ammattitaitoisen tuntuinen. Sanoi heti, että tassussa on viruksen aiheuttama syylä sekä sen lisäksi vielä bakteerin aiheuttama tulehduspatti. Hoidoksi saatiin 10 pv:n antibioottikuuri. Toivottavasti pikkuneidin tassuvaiva paranee tällä hoidolla. Ei kyllä ole paljon neidin vauhtia hidastanut ;) Painoa oli muuten tullut jo roimat 16,4 kg ja neiti on vasta 5,5 kk. Iso likka!!!

Suunnitelmia loppukesäksi ja syksylle

Ollaan saatu Waden kanssa kutsu Mejä-kokeeseen Espooseen. Koe on ensi viikonloppuna 15.-16.8. Tämän jälkeen olis vielä loka- ja marraskuussa yhdet koemahdollisuudet tämän vuoden puolella, saa nähdä päästäänkö niihin.

Syyskuussa alkaa näyttelyjakso pitkän tauon jälkeen. Olen ilmottanu Waden 30.8. Luumäelle, 6.9. Vantaalle, 12.9. Porvooseen ja 20.9. Hyvinkäälle. Lotte olis tarkoitus viedä Helsingin näyttelyihin 8.11. ja 15.11.

Ollaan ilmottauduttu agilityn talvikaudelle sisätreeneihin ja tarkoitus olis päästä Lotten kanssa myös jollekin Toko-kurssille.

Ensimmäinen pokaali Mejästä :)

Waden kanssa vietettiin viikonloppu Luumäellä Kymen Spanieleitten järjestämässä Mejä-kokeessa. Lauantain jälkienteon jälkeen mentiin viettämään iltaa Suomenniemelle mökille. Sunnuntaina aamuvarhaisella ajelin takaisin koepaikalle. Wade sai arvonnassa päivän ensimmäisen jäljen, joka olikin ihan metsästysmajan lähellä. Wade ei olisi millään suostunut lähtemään kävellen jäljen alkuun, sain vetää ensimmäisen mäen poikaa perässäni oikein toden teolla. Oli tottunut, että mennään autolla jäljelle eikä nyt ymmärtänyt mihin oikein lähdetään kävellen.
Jäljellä Waden meno alusta lähtien oli tosi määrätietoista ja tuomarikin jo alussa sanoi, että onpa hyvä vauhti. Toiselta kulmalta Wade harmillisesti otti nenäänsä tuoreet hirven jäljet ja niitä pitkin lähti tarmokkaasti. Tässä vaiheessa tuomari huokasi ja harmitteli, sanoi että oli ihan varma että nyt on tulossa tosi hyvä ykköstulos. Eipä tuossa vaiheessa olisi edes auttanut kehottaa jäljelle, koska poika olisi varmaan katsonut mua sillai että "etkö nää pölvästi että olen jäljellä". Tästä siis hukka ja jouduttiin ohjaamaan takaisin "oikealle" jäljelle. Loppu menikin taas tosi hienosti.
Tuloksena päivästä siis AVO 2, 37 pist., 4. yhdeksästä koirasta ja tuomisina kotiin hieno pokaali! Tuomarina oli Tuula Pekkalin. Alla koeselostus:

"Wadelle osoitetaan alkumakaus, jonka tutkii tarkasti. Ohjatusti kreppien matka. Ensimmäinen osuus hienoa, rauhallista työskentelyä. Ensimmäinen kulma nuuhkitaan nurkasta nurkkaan. Toinen osuus taas rauhallista vauhtia, yhdellä narunmittaisella tarkastuspyörähdyksellä. Toinen kulma tutkaillen ja siitä suoraan riistapolulle ja liian kauas jäljestä. Hukka. Uusi aloitus puhtaalta jäljeltä ohjatusti. Kolmas osuus menee hetken hyvin ja nyt alkaa hieman aaltoileva jäljestys, joka kuitenkin tasaantuu ennen kaatoa. Kaadon Wade omistaa nuolemalla ja lopulta istahtaa se viereen. Erittäin mukavaa matkantekoa hienon jälkiparin kera."

Tästä on hyvä jatkaa!!!

Mökkeilyä...

Kävästiin viettämässä muutama päivä Suomenniemellä mökillä maanantaista keskiviikkoon. Hihnat sai olla kolme päivää autossa, kun Wade ja Lotte nauttivat vapaista juoksuista pihamaalla. Uimassakin koirat kävivät muutamia kertoja. Molemmat hyppivät laituriltakin veteen ja nauttivat lelujen hakemisesta järvestä.
Tänään Wade ja Lottis on kutsuttu Sammyn mummon Nestori-koiran 10-vuotissynttäreille. Hullua, eikö vain ;)

Leireilyä Springeripäivillä 8.-12.7.

Taasen on takana kesän Springeripäivät. Keskiviikkona 8.7. pakkasin autoon koirat ja kaikki leirivarusteet ja suuntasin hakemaan Niinaa ja Paavoa. Perille Punkalaitumelle päästiin illalla ja siitä alkoikin neljän päivän leireily. Puolet leiristä meni töiden parissa mutta päästiin jonkin verran myös itse treenailemaan. Torstai meni mejä-koulutuksessa ja verijälkien teossa ja perjantaina sitte jäljestettiin. Wadelle oli tehty n. 300m:n jälki, jonka poika suoritti jälkitarkasti. Oli tosi hyvä harjoitus seuraavaa koetta varten. Lottekin pääsi jäljestämään ekaa kertaa. Neidille oli tehty n. 10m:n u-kaarrosjälki, jonka Lotte suoritti tosi hyvin löytäen kaadolta yhtä ison sorkan kuin itse on. Eipä tyttö hätkähtänyt tätä lainkaan vaan yritti ottaa sorkan suuhunsa :) taidan saada neidistäkin oivan jäljestyskoiran! Kiitos Sari ja Anu!!!


Torstai-ja perjantai-iltoina päästiin Waden kanssa Tiinan yksityisagitreeneihin. Nyt Tiinakin pääsi toteamaan, että me ei olla edetty puolen vuoden aikana kovinkaan paljon. Wade kyllä on saanut rata- ja estevarmuutta mutta ohjaajalla menee valssit tangoiksi ;) Alla Matin ja Outin ottamia kuvia kentän laidalta, kiitos!

Näiden kahden illan aikana sain tosi hyviä oppeja ja taas intoa treenaamiseen tuli lisää. Loten kanssa harjoiteltiin myös ja neiti pääsi opettelemaan ekaa kertaa aitaa ja kolmen esteen "rataa".

Lauantaina pääsin itse metsästyskoulutukseen. Haku on Wadella edelleen samalla tasolla kuin edellisenä kesänä. Nyt pitäis harjotella metsässä siten, että Wadelle olis heitelty metsään muutamia kanidummyja, joita se löytäis. Nyt haku on pelkkää metsässä kuljeskelua eikä Wade oikein tiedä miksi siellä kuljetaan ja mitä hänen pitää tehdä. Nouto oli mennyt takapakkia (ohjaajan takia) ;). Wade alkoi leikkimään kissa-hiiri-leikkiä kanssani, kun heitin lelun sille. Ei siis tuonut lelua heti mulle vaan jouduin houkuttelemaan ja juoksemaan hiekkakasojen taakse ennen kuin herra suostui tuomaan lelun. Täytyis varmaan tehdä asialle jotain...
Sunnuntaina olin Waden kanssa Tommy Wirenin koulutuksessa. Luennolla Wiren puhui positiivisesta vahvistamisesta ja käytännön osuudella harjoiteltiin palkkion oikea-aikaista antamista sekä katsekontaktia ilman houkuttelua ja puhetta. Kyllähän Wade vieressäni kulki mutta liikkuessa ei kylläkään kovin montaa kertaa katsonut minuun. Oli kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta toiminnasta, eli tällaista treeniä lisää. Paikallaan ollessa Wade ottaa kontaktin ja namin mutta liikkeessä ei osaa ottaa namia vaan yrittää pysähtyä, kun on vilassut minua ja olisi namin aika. Vaikeeta oli vaikka olikin helppo harjoitus!!! Kokeilin myös Lottiksen kanssa samaa harjoitusta ja tyttö olikin täysin erilainen kuin Wade. Neiti olisi tapittanut minua silmiin vaikka koko ajan kunhan vain sai nameja. Onpa melko erilaiset koirat :)
Yöunet leirillä jäivät melko vähäisiksi, kun illalla valvottiin, koirat reagoivat kaikkiin ääniin ja aamuisin oli herätys tosi aikaisin. Kuitenkin jäi tosi hyvä mieli leiristä, Hiidenhelmi oli oiva paikka leireillä! Kiitos seurasta Niinalle, Kaisalle, Tiinalle ja kaikille muille tutuille ja uusille tuttavuuksille! Ensi vuonna taas!

Lotte ja Ella-sisko

Agirotu & kyläilyä

Viime sunnuntaina suuntasimme Waden ja treenikaveri Paavon kanssa Agirotuun möllijoukkuekilpailuun Nastolaan. Reissu alkoi viemällä pikkuveijarit, Lotte ja Väinö-setteri, vanhempieni luo päiväkylään.
Nastolassa odottikin meitä jo muut FC Cardiff Cityn joukkuekaverit eli Börje ja Ossi. Peliasut puettiin ja suunnattiin pukukilpailuu, jossa ei valitettavasti kuitenkaan tullut menestystä. Viideltä oli rataantutustuminen ja siinä vaiheessa alkoi jo perhoset pyörimään vatsassa. Radan alku oli melko haastavan näköinen mutta muuten kivan tuntuinen rata. Lähtöjärjestys oli Börje, Ossi, Paavo ja Wade ankkurina. Börje taisi alkuun tehdä nopean nollaradan, Ossi pinkaisi ekan esteen ohi ja vauhti oli niin hurja että ei meinannut ohjaaja pysyä mukana, Paavolle alku oli vaikea mutta loppua kohden parani. Meidän osuus meni tosi hyvin ja Wade taisi tehdä myös nollaradan. Ainoastaan pussilla Wade hidasteli ja jäi pussiin sisälle ihmettelemään jotain. Jouduin houkuttelemaan herran pois sieltä ja loppurata menikin taas tosi lujaa. Hyvä mieli jäi kisasta! Ei jääty odottelemaan tuloksia mutta jälkikäteen netistä katsoin, että Cardiff City oli ollut 7. /16. eli hienosti meni!!!
Lotte ja Väinö hauskuuttivat päivän aikana vanhempiani. Päivään oli kuulunut pitkä lenkki metsäpolulla, leikkimistä siskon lasten kanssa sekä painimista toistensa kanssa. Kun illalla menimme hakemaan koiruuksia klo 20, olivat ne täydessä unessa peittojensa päällä lattialla. Oli ollut hauska ja uuvuttava päivä!

Kuvia tulee piakkoin...

Veneilyä ja uintia...

Viime viikon torstain vapaapäivänä päästiin veneilemään ekaa kertaa tänä kesänä. Kun saavuttiin venerantaan, Lotte ja Wade menivät heti kahlaamaan ja uimaan. Tämän jälkeen päästiin vasta veneeseen. Molemmat koirat ovat todellisia veneilijöitä; nauttivat tuulesta, vesilintujen katselusta sekä meri-ilmasta. Saareen päästyämme, molemmat koiruudet menivät taas uimaan ja pulikoivat niin paljon, että jouduin välillä kehottamaan tulemaan pois vedestä. Ihanaa katseltavaa, kun toiset oikeasti nauttivat! Kotimatkalla sitten Lotte simahti ja nukkui veneen penkillä vauhdista huolimatta. Hädin tuskin jaksoi kävellä rannasta kotiin. Illalla uni maistui.

Juhannus mökillä

Miten voikaan olla auto niin täynnä, vaikka reissuun lähti vain koirat ja minä!!! Koiruudet matkasivat Suomenniemelle omissa häkeissään ja matka taittui uutta reittiä pitkin varsin joutuisasti. Melkoista koiraelämää olikin perillä, kun paikalla oli kummitätini pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Tofi, serkkuni pitkäkarvainen mäyräkoira Iida sekä Wade ja Lotte. Koirat nauttivat, kun saivat juosta koko viikonlopun pihassa vapaana ja käydä tutkimassa kaikki ojat ja pellot.

Sunnuntaina käytiin rannassa uittamassa koirat ennen lähtöä kotiin. Lotte oli aluksi aika arka veden äärellä. Kokeili vain hieman tassuillaan vesirajaa. Sain pienen houkuttelun jälkeen Loten kuitenkin uimaan ja neito osoittautuikin melkoiseksi vesikoiraksi ja aidoksi spanieliksi.

Waden eka Mejä-koe

Hypin melkein riemusta, kun sain tiedon, että Wade pääsee ekaan Mejä-kokeeseen Espooseen kesäkuun puolessa välissä. Jälkien teko oli lauantaina 13.6 helteisessä säässä. Illalla alkoi satamaan ja ukostamaan oikein kunnolla. Sunnuntaina olikin sitten metsä tosi märkä. Wade sai arvonnassa 4.jäljen, joka oli tehty tosi vaikeaan maastoon. Jäljen läpi risteilevät polut ja jäljen sivusta lehahtanut metsäkanalintujen poikasparvi koituivat tällä kertaa meidän kohtaloksi ja tuloksena oli AVO 0. Hauskaa kuitenkin oli niin Wadella kuin minullakin. Lottekin pääsi haistelemaan mejäilyä ollen "koemaskottina" majalla. Illalla tulikin uni melko nopeasti rankan päivän jälkeen. Alla koeselostus, tuomarina Taina Ketola:

"Koira ohjataan hyvin jäljelle. Alkukrepityksen jälkeen pieni tarkistuslenkki ja koira aloittaa rauhallisesti sik-sak-kuviota edeten jälkityön. Noin 100m päässä tarkistuslenkit johtavat 1.hukkaan. Edetään noin 40m ja lintujen äänet vievät koiran mielenkiinnon, 2.hukka. Uuden alun jälkeen hyvin lähelle kulmaa, tarkistuslenkkejä kulmalla, makuun merkkaa erinomaisesti ja lopulta uusi suunta selviää. Edetään noin 70m ja koira lähtee määrätietoisesti polulle, 3.hukka ja tuomari keskeyttää kokeen. Koira osoitti osaavansa jäljestää, lisää harjoituksia ja ikää, niin tulokset paranevat."

Lotte tulee taloon...

Kaverin hankinta Wadelle oli vasta ensi kesän suunnitelmissa. En siis ollut lainkaan ajatellut ottaa vielä toista koiraa saatika sitten narttua meille. No koskaanhan elämästä ei tiedä mihin se johtaa. Olin käynyt muutamaan kertaan Tiinan luona "kenneltyttönä" Raisan yhdeksälle pennulle. Pennut oli siis jo alusta lähtien valloittaneet sydämeni. Urospennut oli jo varattu enkä katsonut narttuja "sillä silmällä", toimin vain hoitotätinä, siinä kaikki. Sitten koitti yksi sateinen tiistain treeni-ilta. Kannoin sylissäni Lottea, joka oli jäänyt Tiinalle odottamaan harrastavaa sijoituskotia, kun Siirtolan Outi kysyi olenko ajatellut ottaa Lottea meille asumaan. Naureskelin tätä kommenttia ja vastasin ettenhän minä voi ottaa taloon narttua uroksen kanssa. Outin kommentti "ai miksi et" sai ajatukset vähitellen tai oikeastaan tosi nopeasti kääntymään. Jo samana iltana Lotte tuli meille kyläilemään. Kotona kommentti oli "mikä tuo rääpäle on?" Kerroin, että Lotte on vailla kotia. Asiasta ei sen enempiä juteltu. Tuo ilta meni pennun ja Waden leikkiä seuratessa. Tämän jälkeen Lotte kävi vielä pari kertaa kyläilemässä ennen kuin tein myöntävän päätöksen ja vastasin Tiinalle, että kyllä Lotte saa muuttaa meille toiseksi harrastuskoiraksi ja Waden kaveriksi.
Lotte muutti meille 2.6.2009 12-viikkoisena eli tasan kaksi vuotta Waden tulosta. Ja meno on siitä lähtien ollut vauhdikasta!
KULTAINEN KIITOS Tiinalle, kun mm. pahin pissaralliaika oli takana ja neiti oli jo iso tyttö osaten jo paljon asioita meille tullessaan. Lottesta löytyy "vauva-ajan" tarinoita ja kuvia Tiinan Blogista Jangas -sivuilta Uutisia ja Kuulumisia kohdasta. http://www.jangas.com/.

Tämä blogi syntyy hitaasti mutta varmasti... jatkoa luvassa...

Näyttelyelämää..

Olin sanonut Sarille, että saattaisin olla kiinnostunut käymään Waden kanssa näyttelyissä. Lupasin viedä pojan ainakin pari kertaa vuodessa näyttelyyn. Nyt kertoja on kuitenkin tullut paljon enemmän. Wade aloitti muutamassa pentunäyttelyssä saaden kunniamainintoja ja ollen kerran ROP-pentu. Junnunäyttelyissä jatkoimme kehäkäyttäytymisen opettelua saaden vuorotellen EH:ta ja ERI:ä.
Vähitellen alkaa tuntumaan siltä, että harjoittelu on tehnyt tehtävänsä ja Wade on kehässä rauhallinen eikä touhua omiaan. Muutamissa edellisissä näyttelyissä Wade on ollut käyttöluokassa saaden pääosin ERI-tuloksia. Sertin metsästys jatkuu muutamien näyttelyiden vuosivauhtia. Vuorotyöt vievät viikonloppuja, joten ihan kaikkiin haluamiin näyttelyihin ei päästä.

Wade kevät 2009

Wade talvi 2009

Wade kesä 2009